Aamulla bongasin ikkunasta kärhön kukkivan, eikun kepit käteen ja kinkkaus yhdellä koivella hyppien viisi rappua alaspäin terassille tutkimaan, ja kyllä, hyppely kannatti, mr. Ruppelhan se siinä kukkii, president vasta nuppuilee, mutta kohta sekin ja on täydessä kukassa ellei katastrofeja satu(luetaan, että pestattu kastelija unohtaa kastella..). Istuin hetkisen terassilla ja nuuskin ilmaa, helleraja paukkuu ja Pohjantähden valkeat kukat tuoksuivat ihanasti. Hetken istuskeltuani kinkkasin pari rappusta ylöspäin ja katselin kaihoisasti puutarhaan, ehei, sinne ei ole vielä mitään asiaa yksin ollessa, täytyy odotella että joku kotiutuu ja pääsen pihalle turvallisemmin, no, kinkkasin ja hyppelin loput portaat ylös ja nostin koiven pystyyn, onpahan aikaa lueskella puutarhateoksia ja kirjoja....

Viime viikonloppuna pääsin sentään hiukan hurvittelemaan, oli hovikuski pyörätuolilla ja poijjaat olivat mukavia ja raksasivat miulle "invarampit" jotta pärjäsin  Openair tapahtumassa pellolla keskellä ei niin mitään, oikeesti halusinkin vaan katsomaan surmanajonäytöstä joka oli kerrassaan karmivaa katsottavaa. Kuvassa on pallon sisällä vaan yks pyörä, mut pahimmillaan siellä kieppui kaksi moottoripyörää ja keskellä seisoi mies ilman mitään suojavarusteita(tietenkin mies, kuka nainen nyt muka olisi niin huoleton jotta tuonne menisi seisomaan). Jahas, nyt loppui taas istuskelu ja eikun kinttu pystyyn, kyllä on niin kehittävää puuhaa tämä sairastaminen, ja miksei kukaan ole keksiny kipsiin asennettavaa jäähdytyslaitetta, sellasellehan olisi kovasti tarvetta :O